Joulu meni, vuosi vaihtuu ja loma haihtuu. Olen ollut poikien kanssa lomalla ja sillä aikaa Emma ja Miia ovat pitäneet kauppaa pystyssä. On ollut virkistävää ja ihanaa. Ollaan oltu kotona paljon. Kummipoika kävi yökylässä. Se oli pojista ihan huippua :) Minä sain itseni raahattua uimahalliin, josta tulikin mieleeni Uuden vuoden lupaukseksi luvata itselleni, että kuntoilen enemmän...ainakin pari ekaa viikkoa ;)...niinhän siinä kuitenkin käy. Voisin myös luvata yrittää pitää kaveruussuhteita paremmin yllä. Kamut ovat ihan parhaita ja heitä tapaan liian harvoin. Terkut kaikille ystävilleni, jos satutte lukemaan :)
Kotiakin voisi vähän kohentaa. Mies voi nyt hyvin sanoa, että katsotaan sitten ensi vuonna ;) Eetun huone jotenkin vaan vaatii pientä muutosta, en vain vielä tiedä tarkkaan mitä. Nappasin muutaman kuvan Artun huoneesta, joka tällä hetkellä miellyttää asukkia ja myös äitiä.
Sitten on se autovanhukseni, joka pitäisi saada myös valmiiksi. Tekemistä riittää, mutta hyvä siitä tulee. Ai niin, ja onhan sitten vielä Onneli, vanha asuntovaunu, jonka hankimme syksyllä. "Pientä" remppaa se vaatii vaan, sitten baanalle vaunuilemaan :)
Kiitokset kuluneesta vuodesta kaikille ihanille asiakkailleni, ystäville, läheisille, teille lukijoille ja kaikille. Hyvää Uutta Vuotta 2010!
4 kommenttia:
Tekstit meni kaikki yhteen pötköön ja en saanut korjattua sitä, mutta kaipa siitä selvän saapi.
Kivaa Uutta Vuotta koko teiän poppoolle! t:Heini
Selvän saipi ja oikein ihanaa Uutta Vuotta! Tuokoon kaikkea hyvää!
Asuntovaunuilin itse koko lapsuuteni (isäni on yhä karavaanari ;)) en voisi enää. Sain siitä yliannostuksen. Mukavaahan se oli ihan pienenä lapsena, mutta vanhempana ... joka ikinen kesä. Kun kaikki kaverit jäivät taakse -kuka meni mihinkin leireille ja muihin hubiin, minä vaan "assariin" :D
Niina, meidän vaunu on sellainen 1972 vuoden malli, jota ajateltiin vetää meidän Buickin (vm. 1956) perässä tapahtumissa ja muuten säilyttää kesämökin pihassa ns. lisämajoituksena. En usko, että innostumme hirmuisesti karavaanereiksi muuten...tai eihän sitä tiedä ;) Nyt meidän pojat ovat innoissaan, mutta myöhemmin tietty voivat saada yliannostuksen siitä harrastuksesta, kuten sulla kävi.
Minä olen ihan innoissani, kun pääsen sisustamaan pientä iloista Onnelia :) kunhan ensin lattia ja muut puuosat on korjattu.
Lähetä kommentti