Heipä hei, hyvää iltaa...

Heipä hei, hyvää iltaa...Luppakorva seikkailee taas...eikös se niin mennyt?
Meillä vaan seikkailee tämä pieni mies Arttu. Kello on puoli yksitoista ja Artun sängystä kuuluu, "ÄITII, MISSÄ OOT...KUULUUKO SANA, Tuu rapsuttamaan...ÄITIIII!!!"

Rapsutettu on jo sata kertaa ja halittu ja juteltu päivän jutut ja selvitetty minkälaisia ovat ketut ym. , mutta Arttua vaan ei nukuta. Niinhän se tietysti joskus on meillä aikuisillakin. Silloin nukuttaa, kun ei pitäisi ja silloin ei, kun pitäisi.

Äidin omat hetket ovat joskus vähissä. Pienet miehet näet vaativat säännöllistä hoitoa, pitää muistaa ruokkia, vaatettaa ja helliä muiden touhujen lomassa.

Nyt taisi poika vihdoin hiljentyä. Taidanpa selata vähän Tilda- kirjaa ja suunnitella seuraavia projekteja, jotka toteutetaan sitten, kun aikaa on. Vai pitäisikö sittenkin tehdä ne edelliset valmiiksi? :)

Voisin myös katsella hetken uutta "Iloinen 1950-luku" kirjaa, jonka saimme ystäviltämme tänään. Ihana tuliainen. Tämä kirja ilahduttaa minua vielä monena iltana jatkossakin. Kiitokset siitä :)

Pick - Nick

Forssan Pick - Nick reissu oli mukava koko perheen reissu. Matkaan päästiin uusien puna-valkoisten istuinten kera. Jäi vielä sen projektin jälkeen aikaa, joten päätin ommella itselleni myös puna-valko-ruudullisen kellohameen ja siihen alushameen. Tälle reissulle sonnustauduin myös fifties- laseihini. Aluksi pienet herrat katsoivat kummaksuen, mutta sain kuitenkin tulla ne päässä kyytiin.

Matkalla pistäydyimme vanhassa tunnelmallisessa Bembölen- kahvituvassa syömässä. Katsastimme myös lähellä Hovimäen leirintäaluetta sijaitsevan Badding- kioski Paratiisin. Paratiisi -kioskin maine on kasvanut vuosi vuodelta. Kioskista on pikku hiljaa tullut tärkeä pyhiinvaelluspaikka, joka saa liikkeelle kaikenikäiset Rauli ”Badding” Somerjoen ihailijat. Pikkuruisen kioskin perustivat vuonna 1962 Baddingin vanhemmat, Gunnar ja Elina Somerjoki.

Vietimme yhden yön Somerolla Hovimäen leirintäalueella mökkeillen ja seuraavana päivänä suuntasimme Forssaan harrasteautotapahtumaan.

Hienoja autoja oli koolla vaikka millä mitalla. Pojat olivat intoa täynnä. Äiskän ja iskän mielestä vähän liiankin kanssa ;) Kaikki mieleiset autot piti kuvata ja tutkia tarkkaan ja käveluaskelia ei paljon pienet jalat kerenneet ottaa. Yli 50-vuotias autovanhuksemme taittoi matkaa yli 700 kilometriä ja yhteistyö sujui melko mukavasti.