Vintage- pupu Perttu

Löysin kesällä hauskat retroverhot Helsingistä kirppikseltä. Siitä inspiroituneena ompelin tällaisen pupun. Meidän Arttu risti sen Pertuksi. Ettei Perttu olisi liian yksinäinen, niin pitihän sille tyttökaveri hankkia :) Pirkko tuli sen nimeksi. Kuvaan se ei nyt kuitenkaan halunnut tulla...ujo kun on.

Ulkona sataa ja myrskyää. Taitaa olla juuri sopiva keli kirppiskierrokselle, missä muuten niin harvoin ehdin käydä.

Ihana Marilyn

Tänään käytiin Imatralla rompetorilla. Ei siellä ollut oikeastaan mitään minua kiinnostavaa. Motskareiden ja mopojen osia ja muita miesten juttuja vaan. Kiva oli kuitenkin nähdä tuttuja ja olla taasen hengessä mukana.

Pojat juuttuivat tietysti heti pikkuauto myyjän luokse ja samaiselta myyjältä löytyi myös ihana Marilyn silmälasikotelo. Sain sen mieheltä lahjaksi. Ihana pieni "arkiromanttinen" ele :)
Toivoisin että meissä olisi Marilynin kanssa pituuden lisäksi vähän enemmän samaa näköä ;)

Sataa sataa ropisee...

Syksyn tullen on kiva taas ottaa käyttöön saapikkaat, hatut, käsineet ja kaulahuivit. Kaappien uumenista löytyy aina jotain mukavaa, minkä olemassa oloa ei enää muistanutkaan. Silti tulee myös hankittua uusia ihania asusteita, joita aina "tarvitsee". Kesällä ostetut ihanaiset pilkkubikinit olivat käytössä vain muutaman kerran, mutta syysvaatteita voi kai pitää melkein ympäri vuoden ;) No, pitäisihän meillä vielä kuitenkin olla neljä vuoden aikaa.

Syksyn pirteät aurinkoiset ja värikkäät päivät ovat ilostuttaneet minua kovasti. On ihanaa ulkoilla raittiissa ilmassa ja ihastella puiden värejä. Kunpa vain olisi enemmän aikaa siihen puuhaan.

Sadettakin tietysti välillä saadaan. Mikäs silloin sen mukavampaa kuin napata matkaan kaunis sateenvarjo ja leikkiä vaikka vähän Maija Poppasta. Kokeilkaa vaikka, se piristää :)

Voi meitä aikuisia, ei taideta osata nauttia sateesta, niin kuin lapset osaavat.

Anoppi on huomenna luvannut järjestää meille lettukestit laavulla. Ihanaa, odotan sitä jo kovasti. Siitä osaavat kyllä kaikki nauttia.

Kesä jää muistoihin

Mennyt "kesä" jää meidän perheen muistoihin. Ajoimme ensimmäistä kesää meidän rakkaalla autovanhuksellamme. Koko perhe nautti kyydistä, vaikka ilmat eivät muuten meitä hellineetkään. Ilmoista huolimatta kesä on aina kuitenkin kesä :)

Lauantaina menemme ajokauden päättäjäisiin ja sitten pikku hiljaa valmistaudumme laittamaan auton pilttuuseen talveksi. Talvella on sitten taasen hyvää aikaa puunailla ja tuunailla autoa uuteen loistoon ensi kesäksi. Huomaan, että naisetkin voivat oikeasti olla kiinnostuneita autoista ;) Moottorista en ymmärrä mitään, mutta näissä ulkonäkö asioissa voin olla miehelle avuksi.

Laitoin tähän vielä kuvan ihanista kukista, jotka sain mukavilta asiakkailtani. Näistä tulee kesä vielä mieleeni. Niin herkkiä ja ihanan värisiä ovat.

Little girl

Meidän ihana kummityttö täyttää puoli vuotta. Tildasta innostuneena tein hänelle tällaisen pienen taulun.

On mukavaa, kun on joukossa yksi tyttö, kun omat muksut ovat poikia ja kaikki muut kummilapsetkin. Päästään sitten tovin kuluttua shoppailemaan ja touhuilemaan ihan tyttöjen juttuja :)

Tilda kirjoja selaillessa tulee hirmuinen into kaikenlaisiin uusiin projekteihin. Nyt, kun syksy sitten tuli "kesän" jälkeen, niin mikäpäs sen mukavampaa, kun näperrellä illalla kotosalla kauniita käsitöitä. Meidän pojatkin ovat "tilanneet" itselleen ruskean nallen ja Tilda monsteri juttuja. Toimitusaika vain täytyy neuvotella, kun äidillä ei ihan aina aika oikein tahdo riittää. Missähän myytäisiin vuorokauteen lisää tunteja?

Heipä hei, hyvää iltaa...

Heipä hei, hyvää iltaa...Luppakorva seikkailee taas...eikös se niin mennyt?
Meillä vaan seikkailee tämä pieni mies Arttu. Kello on puoli yksitoista ja Artun sängystä kuuluu, "ÄITII, MISSÄ OOT...KUULUUKO SANA, Tuu rapsuttamaan...ÄITIIII!!!"

Rapsutettu on jo sata kertaa ja halittu ja juteltu päivän jutut ja selvitetty minkälaisia ovat ketut ym. , mutta Arttua vaan ei nukuta. Niinhän se tietysti joskus on meillä aikuisillakin. Silloin nukuttaa, kun ei pitäisi ja silloin ei, kun pitäisi.

Äidin omat hetket ovat joskus vähissä. Pienet miehet näet vaativat säännöllistä hoitoa, pitää muistaa ruokkia, vaatettaa ja helliä muiden touhujen lomassa.

Nyt taisi poika vihdoin hiljentyä. Taidanpa selata vähän Tilda- kirjaa ja suunnitella seuraavia projekteja, jotka toteutetaan sitten, kun aikaa on. Vai pitäisikö sittenkin tehdä ne edelliset valmiiksi? :)

Voisin myös katsella hetken uutta "Iloinen 1950-luku" kirjaa, jonka saimme ystäviltämme tänään. Ihana tuliainen. Tämä kirja ilahduttaa minua vielä monena iltana jatkossakin. Kiitokset siitä :)

Pick - Nick

Forssan Pick - Nick reissu oli mukava koko perheen reissu. Matkaan päästiin uusien puna-valkoisten istuinten kera. Jäi vielä sen projektin jälkeen aikaa, joten päätin ommella itselleni myös puna-valko-ruudullisen kellohameen ja siihen alushameen. Tälle reissulle sonnustauduin myös fifties- laseihini. Aluksi pienet herrat katsoivat kummaksuen, mutta sain kuitenkin tulla ne päässä kyytiin.

Matkalla pistäydyimme vanhassa tunnelmallisessa Bembölen- kahvituvassa syömässä. Katsastimme myös lähellä Hovimäen leirintäaluetta sijaitsevan Badding- kioski Paratiisin. Paratiisi -kioskin maine on kasvanut vuosi vuodelta. Kioskista on pikku hiljaa tullut tärkeä pyhiinvaelluspaikka, joka saa liikkeelle kaikenikäiset Rauli ”Badding” Somerjoen ihailijat. Pikkuruisen kioskin perustivat vuonna 1962 Baddingin vanhemmat, Gunnar ja Elina Somerjoki.

Vietimme yhden yön Somerolla Hovimäen leirintäalueella mökkeillen ja seuraavana päivänä suuntasimme Forssaan harrasteautotapahtumaan.

Hienoja autoja oli koolla vaikka millä mitalla. Pojat olivat intoa täynnä. Äiskän ja iskän mielestä vähän liiankin kanssa ;) Kaikki mieleiset autot piti kuvata ja tutkia tarkkaan ja käveluaskelia ei paljon pienet jalat kerenneet ottaa. Yli 50-vuotias autovanhuksemme taittoi matkaa yli 700 kilometriä ja yhteistyö sujui melko mukavasti.