Autoa laitellessa

Toivottelen vähän jälkijunassa, Hyvää tätä vuotta kaikille :)

En ymmärrä mihin kaikki aika katoaa? En tunnu ehtivän tehdä kaikkea mitä mielessä on. Blogin päivityskin on taasen vähän jäänyt hunningolle. Yritän olla ahkerampi näissä puuhissa. Olkoon se sitten vaikka yksi uuden vuoden lupauksistani.

Meillä vuosi on käynnistynyt autoa laitellessa. Mieheni sai Joulupukilta lahjakortin auton "ammattimaiselle" verhoilijalle. Ei tiennyt vaimo tonttu mitä lupasi. Hommaa piisaa, kun teemme autovanhuksen sisäverhoiluja uuteen uskoon. Kevätkin on kuulemma jo ovella, joten joutua täytyy, sanoo mieheni ;)

Ihan kivaa puuhaa se kyllä on ja vastapalveluksia muihin sisustus ym. projekteihin on sitten mukavampi kysellä. Yhteinen juttu tämä tietysti on ja me kaikki saamme kesällä taas nauttia kauniin auton kyydistä.

Minä sain Joulupukilta tatuointilahjakortin! Olen päättänyt tatuoida olkapäälleni suojelusenkelin. En tee sitä siksi, että tatuoinnit oilisivat muodissa, tai että muillakin on, vaan siksi että minusta tuntuu, että suojelusenkeliä tarvitsee elämässä aika usein. Nyt on siis etsinnässä/suunnitteilla kaunis kuva. Ei ole vielä löytynyt mieleistä. Jos teillä jollakin on idea mistä sellaisen voisi löytää, niin vinkatkaa ihmeessä.

Joulu on jo ovella

Tänään Eetu rakensi elämänsä ensimmäisen lumilyhdyn ihan itse. Siitä tuli hieno ja poika oli ylpeä aikaansaannoksestaan :)

Saimme myös joulusukat seinälle odottamaan yllätyksiä. Aattoaamuna on jännää kurkata mitä tontut ovat tuoneet. Pojat valitsivat tietysti isot sukat ja meille vanhemmille jäi sitten ne pienemmät.

Kuusi tuotiin jo sisään. Anoppi näet haluaa joululahjaksi siivota meillä huomenna. Se on ihana lahja.

Kuusen alla meillä on vanha virkattu matto, joka meillä on aina ollut kotonakin, niin kauan kuin muistan. Olen iloinen, että se on nyt meillä. Kylläpä kuusen tuoksu on sitten ihana.

Leppoisaa Joulua teille kaikille. Nauttikaa hyvästä ruuasta, tärkeiden ihmisten seurasta ja tunnelmoikaa paljon.

Jouluvalmisteluja

Meillä odotetaan kovasti Joulua ja nautitaan valmisteluista :)

Minä sisustan ja somistan kotona, sekä töissä. Puusohva sai jouluisen ilmeen ja tontut muuttivat taas lipaston päälle, kynttilöitä poltellaan, glögiä hörpitään ja tietysti selaillaan ihania joulun sisustuslehtiä.

Pojat ovat innoissaan tontuista ja tietysti joulupukin tulosta. Käytiin kertomassa ihan henkilökohtaisesti pukille vielä osoite, että hän varmasti löytää perille. Eetu oli tehnyt mainion kortin, jossa oli pukin kuva. Toiveissa tietysti saada vähän enemmän lahjoja ;) Pikkuveikalle hän tänään muistutti vielä eskariin lähtiessään, että "Muista olla kiltisti, tontut kurkkii".

Mies on ollut tyytyväinen, kun minä olen hoitanut lahjahankintoja, läheltä kun löytyvät. Ei tarvitse juosta ruuhkaisissa kaupoissa stressaamassa.

Toivon teille kaikille mukavaa Joulunaikaa. Muistakaa keskittyä siihen mistä eniten pidätte. Kaappien perimmäiset nurkat ehtii kyllä siivota myöhemminkin.

Kerro kerro kuvastin

Sain keittiöön uuden ihan uuden ihanuuden. Peili löysi paikkansa vanhan puusohvan yläpuolelta. Kranssi tuossa yläpuolella odottelee vielä jotain koristusta. Hiiriherra on sentään saanut jo villapaidan päälleen, ettei ihan palellu näillä pakkaskeleillä ;)

Pojat tykkäsivät kovasti aamupalalla kurkkia peilistä ja olla piilosilla. "Näkyykö nyt miun hisutupsua? Näkyy...entäs nyt näätkö miuta?" Se oli herroista hauskempaa, kuin aamupalan syönti :)

Huh, kyllä tämä syksy on "rankkaa" sisustamisen aikaa. Pää on täynnä ideoita ja kaikki pitäisi yrittää vielä toteuttaakin. Sitten on ne joulukortit ja lahjat, joita haluaisin itse tehdä. No, teen mitä ehdin ja nautin täysin siemauksin kaikesta näpertämisestä.

Vintage- pupu Perttu

Löysin kesällä hauskat retroverhot Helsingistä kirppikseltä. Siitä inspiroituneena ompelin tällaisen pupun. Meidän Arttu risti sen Pertuksi. Ettei Perttu olisi liian yksinäinen, niin pitihän sille tyttökaveri hankkia :) Pirkko tuli sen nimeksi. Kuvaan se ei nyt kuitenkaan halunnut tulla...ujo kun on.

Ulkona sataa ja myrskyää. Taitaa olla juuri sopiva keli kirppiskierrokselle, missä muuten niin harvoin ehdin käydä.

Ihana Marilyn

Tänään käytiin Imatralla rompetorilla. Ei siellä ollut oikeastaan mitään minua kiinnostavaa. Motskareiden ja mopojen osia ja muita miesten juttuja vaan. Kiva oli kuitenkin nähdä tuttuja ja olla taasen hengessä mukana.

Pojat juuttuivat tietysti heti pikkuauto myyjän luokse ja samaiselta myyjältä löytyi myös ihana Marilyn silmälasikotelo. Sain sen mieheltä lahjaksi. Ihana pieni "arkiromanttinen" ele :)
Toivoisin että meissä olisi Marilynin kanssa pituuden lisäksi vähän enemmän samaa näköä ;)

Sataa sataa ropisee...

Syksyn tullen on kiva taas ottaa käyttöön saapikkaat, hatut, käsineet ja kaulahuivit. Kaappien uumenista löytyy aina jotain mukavaa, minkä olemassa oloa ei enää muistanutkaan. Silti tulee myös hankittua uusia ihania asusteita, joita aina "tarvitsee". Kesällä ostetut ihanaiset pilkkubikinit olivat käytössä vain muutaman kerran, mutta syysvaatteita voi kai pitää melkein ympäri vuoden ;) No, pitäisihän meillä vielä kuitenkin olla neljä vuoden aikaa.

Syksyn pirteät aurinkoiset ja värikkäät päivät ovat ilostuttaneet minua kovasti. On ihanaa ulkoilla raittiissa ilmassa ja ihastella puiden värejä. Kunpa vain olisi enemmän aikaa siihen puuhaan.

Sadettakin tietysti välillä saadaan. Mikäs silloin sen mukavampaa kuin napata matkaan kaunis sateenvarjo ja leikkiä vaikka vähän Maija Poppasta. Kokeilkaa vaikka, se piristää :)

Voi meitä aikuisia, ei taideta osata nauttia sateesta, niin kuin lapset osaavat.

Anoppi on huomenna luvannut järjestää meille lettukestit laavulla. Ihanaa, odotan sitä jo kovasti. Siitä osaavat kyllä kaikki nauttia.