Taidetta

Saatiin taidetta kotiin eilen. Julisteen muodossa kylläkin (köyhän valinta ;)) Se kehystettiin. Halusin tuollaiset näyttävät kehykset. Taulu löysi paikkansa olohuoneesta vanhan peilipiirongin päältä. Kehykset passaavat mielestäni vieressä olevaan vanhaan lampunjalkaan.

Mies bongasi tämän julisteen facebookin kautta taiteilija M-art Marttisen sivulta. Aihe oli mielestämme oivaltava. Sisustuksellisesti se tuo kotiimme vastakohtaa kaikelle söpölle.

Kiva, kun mieskin osallistuu sisustamiseen joskus.

Nyt mietinnässä on tapettijutskuja eteiseen ja olkkariin ja...siitä taas kohta lähtee mopo käsistä ;)

Mummin vanha mekko

Mummin vanha mekko oli vielä tallella ja minä sain sen omakseni :)
Se on just passelin kokoinen ja näköinenkin mielestäni.
Ilahduin siitä kovasti. Ihana muisto Mummista.

Puin tänään sen kanssa Noa Noan kietaisuneuleen, leveän vyön ja pitkävartiset mustat tennarit.
Vähän höpöjä kuvia, kun itse yritin kuvailla ja miesväkeä pestata ;)

Kävelyllä

Voi että miten nautin kävelyistä kuulaassa aurinkoisessa syyskelissä. Eilen vein poijjaat (meiän Eetu ja 2 kpl kamuja) Lappeenrannan linnoitukseen (vähän niin kuin meidän vanha kaupunki) tanssiopistolle harrastamaan breakdancea tai jotain sellasia poikien tanssijuttuja. Kun pojat tanssivat, minulla oli mukavasti omaa aikaa kävellä ympäriinsä. Suunnistin tietysti Rakuunamäelle. Se on vanha perinnerikas Suomen rakuunarykmentin ja ratsuväen sijoituspaikka. Alueella asuu noin 800 henkeä. 1800-luvulta peräisin olevia rakennuksia kunnostetaan asuinkäytöön ja alueen uudisrakentaminen sopeutetaan vanhaan. Sinnehän minäkin voisin mielellään muuttaa, tietysti johonkin vanhaan taloon :) Lähelle keskustaa ja kuitenkin omaan rauhaan.

Tanssiopistokin on ihana vanha kivirakennus, jossa minäkin olen tanssinut balettia kaikkiaan 7 vuotta. Pikkuisia balleriinoja on kiva katsella siellä. Tulee mieleen oma lapsuus :)
On mukavaa myös, että Eetu innostui tanssista. Siellä on samoja opettajiakin kuin silloin. Pojilla on mukava miesopettaja.



Wolkoffin talomuseo ja ravintola keskustassa.


Tasihinin hiljattain peruskorjattu talo.


Kahvila Majurskan ovi oli linnoituksessa palatessani houkuttelevasti raollaan, mutta tällä kertaa en sortunut heidän taivaallisiin leivoksiinsa...painonhallinta...se on syksyn sana, eikö?


Tanssiopiston ikkunasta näkyy kaunis satamanlahden maisema.

Muistakaa kaivella kaikki kiva omasta kotikaupungistanne esiin. Kyllä niitä ihanuuksia löytyy :)

Kuulumisiin.

Pinkki penkki

No nyt se pirtinpenkki on sitten maalattu. Nappasin aamupalalla ollessamme muutaman kuvan.

Penkki oli ennen oranssi-l.valkoinen (aiemmat kuvat sen kertokoon), mutta nyt siitä tuli pinkki. Ystävien painostuksesta, heh ;)...aloin pohtimaan, että jätänkö sen oranssiksi, mutta pinkki vei kuitenkin voiton. Ei meillä ole mitään oranssia. Tietysti rikka rokassa voisi olla myös hyvä, mutta tämä rokka vaati pinkkiä. Sävy on mielestäni ihana. Sain koodin Niinan unelmia- blogin Niinalta :) Kiitos kaunis.

Ovipöytä vaatii vielä pientä fiksausta ja muutamiin tuoleihin laitan uudet päälliset. Mutta hiljaa hyvä tullee :)
Nyt on sellainen olo, että kaipaan sisustukseen rentoa otetta ja värejä. Jatkan siis oman Huvikumpuni suunnittelua. Syksy on minulle luovaa aikaa.

Mukavaa viikonjatkoa :-)

Poikien takit

Hirmuinen kirppisralli on käynnistynyt meillä nyt syksyllä. Nurkkiin on kertynyt mahoton määrä pojille jo pieneksi jääneitä vaatteita. Otettiin paikka kirppikseltä kaheks viikoks. Kauppa on käynyt mukavasti siellä :) Se tarkoittaa tietysti myös sitä, että jotain uutta tarvitaan tilalle. Aika vähän on tarjolla mieleisiä juttuja meidän poikien koossa (122 ja 134 cm) Perustylsää enimmäkseen. Löysin kuitenkin H&M:sta tällaset rokkihenkiset takit, jotka miellyttivät sekä vanhempia, että lapsia :)

Pojat odottavat joka päivä lunta. Millon äiti tulee talvi?...toivottavsti ei kuitenkaan ihan vielä ;)

Keittiön saareke

Keittiössämme on saareke, joka on ihan paras toimintapiste. Sen päällä on hyvä leikata leivät, tehdä salaatit, leipoa yms. Sen taso on aito puu (pähkinä) Se on ollut ihan kiva, mutta nyt tämä emäntä vaatii muutosta ;)

Päällystin sen pilkullisella vahakankaalla...a vot, tuli muutosta :) Helpolla, edullisesti ja sen voi vaihtaa kun mieli tekee. Pientä piristystä syksyyn.


Mies on yövuorossa (nukkuu kotona aamupäivän) ja me vapaalla. "Hiljaa, voisitteko nyt olla hiljaa"...sanoinko saman noin 2 min. sitten!, jankutan lapsille. Aika rasittavaa. Liittykö se mitenkään tähän, enpä tiiä, mutta noiden serviettien viesti oli mielestäni hauska.

PS. Entäs nuo muut tylsät laminaattitasot? ;)

Ompelua

Tänään tekaisin keittiöliinoista tyynyjä keittiön pirtinpenkin kaveriksi. Ilman vetoketjua tällä kertaa. Halusin päästä helpolla :) Tein ihan perinteisen tyynyliinan taitoksen sisätyynyä varten. Tiedättehän mitä tarkoitan?

Penkki on vielä maalaamatta ja pehmusteen virkaa toimittavat tuolien päälliset, jotka meillä oli entisissä tuoleissa. Ajan mittaan penkki saa maalinsa ja pehmusteen teen vaahtomuovista, jonka päällystän jollain passelilla kankaalla, ehkäpä yksivärisellä pellavalla.

Kuulumisiin :D

Mielihuvitus

Sain tänään uutta vanhaa kivaa :D
Halusin vaihtaa meidän ruokapöydän tuolit johonkin persoonallisempaan. Päätin hankkia toiselle puolelle pöytää (seinää vasten) pitkän pirtinpenkin ja toiselle puolelle vanhat tuolit. Päädyissä pojilla on sitten omat tuolinsa.
Penkki vaatii kyllä uutta maalia pintaansa, vaikka tuo oranssi tietysti herättelisi kivasti aamusella ;) Keskimmäisen tuolin tilalle hankin vielä erilaisen joskus, kun sellainen sattuu tulemaan vastaan. Penkille teen muutamia tyynyjä seinää vasten, pöydän (siis oven) reunat ja jalat maalaan ehkä samalla sävyllä kuin penkin. Joku vaalea harmaa voisi toimia, tai tiestysti vanha tuttu valkoinen. Toisaalta penkki voisi olla myös kiva jossain persoonallisemmassa värissä. Tämä vaatii vielä vähän pohdintaa.

Kun en omista vanhaa taloa...HUOM! vielä ;)...hankin muuta vanhaa.
Vanhat tavarat ovat minulle mielihuvitus ja sisustuksen suunnittelussa rajana mielikuvitus :)

Tupatarkastuksella

Käytiin tänään tupatarkastuksella aivan ihanassa talossa. Myytävänäkin se olis. Minä olin ihan myyty :) Miekkonen taas ei :( Tai tykkäs kyllä, mutta ei kuitenkaan tarpeeks.

Tämä kohde oli remontoitu vanhaa kunnioittaen. Ihana pellavaöljymaalin tuoksu, vanhat lankkulattiat, alkuperäiset uunit, tassuamme ym. Oih ja Voih!
Toki käytännöllisyydessä löytyi epäkohtia nykyiseen taloomme nähden paljonkin, mutta... you know.

Laitoin muutaman kännykällä napatun kuvan, että tiedätte millaisesta puhun.

Nyt jatkan kuitenkin unelmointia...ja sellaiseksi vanha talo saattaa minulle jäädäkin. Tässä asiassa emme ole mieheni kanssa sielunkumppaneita. Tämä vanhan talon kaipuu on vähän niin kuin minun juttu, ei harmi kyllä, yhteinen.